Oikea kauppahinta

Yrityskaupassa on vain yksi oikea kauppahinta, se hinta, josta myyjä, ostaja, rahoittaja ja verottaja ovat yhtä mieltä. Ja yleensä tuo hinta on aika ilmiselvä, kunhan siihen vihdoin on päästy. Ongelma yrittäjäpolvenvaihdoksessa ei siten ole se kauppahinta vaan se miten siihen päädytään.

Taloustiede tarjoaa yrityksen arvonmääritykseen satoja laskentamalleja. Ja kaikki niillä saadut arvot ovat oikeita, jos ne on valitun teorian mukaan oikein laskettu.

Lähtökohta arvonmäärityksessä on oikeastaan aina tilinpäätös, mieluiten vähintään kolmen viimeisen vuoden tilinpäätökset. Ensimmäinen ongelma tulee sitten juuri siinä, tilinpäätös kun katsoo taaksepäin ja ostaja eteenpäin. Tylysti voisi sanoa, että myyjä on siellä menneisyydessä tuotot jo saanut ja jos ei ole, tehdään omistajan palkkakorjaus. Tulevat tuotot kuuluvat niiden tekijälle eli ostajalle.

Käytännössä tulevia tuottoja lasketaan yrityskaupassa aina ja niistä ostajat myös maksavat. Keskisuurissa ja varsinkin suurissa yrityksissä tilinpäätöstiedot ovat tarkkoja ja niiden sekä markkinaennusteiden perusteella voidaan laatia toteutuvia ennusteita. Varsinkin pörssiyhtiöissä saadaan tuottoarvoja, joissa p/e-luku on yli 15. Sehän tarkoittaa sitä, että sijoitus yhtiön osakkeisiin maksaa itsensä viidessätoista vuodessa. Tulevien tuottojen diskontaukseen perustuvat tuottoarvot antavat vieläkin hurjempia lukuja, mutta nehän tavallaan perustuvatkin ikuisuusarvoihin.

Mikroyrityksen ostajalle on tärkeintä se, miten monta vuotta kuluu, ennenkuin ostettu yritys alkaa tuottaa hänelle eikä myyjälle. Eikä ostaja voi odottaa 15 vuotta, hyvä jos viisi.

Nyt kun markkinoille tulee koko ajan lisää ostajaa etsiviä yrityksiä, kolme tai neljä vuotta alkaa olla kiinnostava takaisinmaksuaika.

Siten tuottoarvolla ei saada maksihintaa.

Entäs substanssiarvo eli varat miinus velat? Sitähän voisi pitää ostajan kannalta oikeana, ostettu yritysomaisuus tuottaa ostajalle, vain rahoittaja ottaa omansa.

Substanssiarvossa velat on yleensä helppo selvittää hyvinkin tarkkaan mutta jos varoina on muutakin kuin pankkitalletuksia ja saamisia, arvostus menee ennustamiseksi, kuten tuottoarvossakin. Minkä arvoinen on teollisuushalli ja asunto samassa pihassa vaikka Karvialla, konepajan käytössä tai tyhjillään? Minkä arvoinen on parturiliikkeen kalusto Pirkanmaalla, jos kauppakeskuksen asiakkaat ovat siirtyneet Ideaparkkiin? Minkä arvoinen on kauppaliikkeen varasto?

Koneiden, kaluston ja varaston arvoissa ongelma on siinä, että sitä saa kaupasta uutena tai käytettynä, vain se mitä oikeasti tarvitaan. Olemassaolevan yrityksen omaisuudessa on aina jotain, joka on ostajalle epäkuranttia eli vaikeasti rahaksi muutettavaa. Siksi siitä ei haluta maksaa. Ja myyjä itsekin maksaisi korkeintaan puolet siitä, mitä itse pyytää, jos olisi ostajana eikä myyjänä.

Entäs mun asiakkaat

No, tässä vaiheessa myyjä tietysti parahtaa, että entäs ne mun asiakkaat, kai niillä on sentään jotain arvoa? Mutta voiko asiakkaita oikeasti myydä? Ei ainakaan helposti.

Mikroyrityksen arvonmääritys on pelisilmälaji. Pitää katsoa erilaisten laskentamallien antamia lukuja, perustaa määritys niihin ja suorittaa korjaukset miettimällä sitä myytävää yritystä, sen tilaa ja tulevaisuutta kun yrittäjä on vaihtunut. Lopuksi tasataan saatu tulos sellaiseksi, mitä kuvitellaan ostajan kenties suostuvan maksamaan. Ja päälle vielä vähän tinkivaraa. Mutta ei liikaa, ettei mahdollinen ostaja säikähdä ja etsi toista kohdetta.

Suomen omistajanvaihdosseura ry

c/o Sataosaajat Osuuskunta
Teljänkatu 8 A2, 28130 Pori

S-posti: erkki.kangas

Kotipaikka: Tampere

rek.no 193.067

Päivitys: 27.7.2008